Ihmisen valinnanvapaus on hämmästyttävä asia. Kohtalon näkökulmasta asia on kaksipiippuinen. Vaikuttavatko valintamme kohtalon kulkuun vai onko kohtalo jo määrännyt, että valitsemme ennalta määrätyt asiat? Tuottaako tämä stressiä vai elämän hurmiota?
Valinnanvapaus tuo myös vastuuta. Valintojen kanssa on sitten elettävä, vaikka mikä tulisi. Toki voi jossitella ja katuakin, mutta siitä ei ole mitään hyötyä kenellekään. Valitseminen voi olla vaikeaa ja siihen ei aina ole aikaa. Se, millä perusteella valinnan tekee, on ikuisuuskysymsy: järki vai tunne, ego vai intuitio. Riippumattoman Ajattelijan suosikkikaksikko, joilla on ikuinen viha-rakkaus -suhde.
Valinnanvaikeuteen liittyy myös asia nimeltä stressi. Joillekin riittää tieto, että olisi tulossa valinnan paikka, ja stressitaso kohoaa. Stressaava ihminen pohtii vaihtoehtoja ja elää jo tulevassa kuvittelemalla vaihtoehtojen huonot puolet. Stressialtis ihminen kuvittelee, mitä kauheuksia valinta tulee aiheuttamaan. Silloin ratkaisun tekeminen on mahdotonta. On vain lose-lose, voittaa ei voi. Samalla menee oikeus ja taito iloita elämästä.
Stressitön ihminen, joka luottaa tulevaisuuteen, ottaa toisen asenteen. Hän miettii, mitä kaikkea hienoa valinnoista voi koitua. Vastoinkäymisten edessä hän nöyrtyy ja päättää niitten koituvan lopulta parhaaksi itselleen. Hän ajattelee elämän kantavan.
Kuuluipa kumpaan ihmisen alalajiin tahansa, voi päättää olla katumatta. Energian tuhlaaminen johonkin, jota ei voi muuttaa, on pahinta mahdollista tyhjäkäyntiä vieläpä hyvinkin korkeilla kierroksilla. Jos pystyy ajattelemaan, että tulipa valittua jänskästi, mutta niin on tarkoitettu, pääsee helpommalla.
Lopulta asiat eivät koskaan, ikinä mene vituiksi, vaan niinkuin niiden pitää juuri nyt mennä. Ja jos tekee päätöksiä entistä enemmän tunteen, vaiston, sydämen perusteella, miksi kukakin haluaa sitä sanoa, voi paremmin ja todennäköisemmin tekee oikeat ratkaisut. Maailmankaikkeus puhuu intuition äänellä. Koeta, jos et usko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti