Valittaminen

Riippumaton Ajattelija istuu siellä, mistä hän saa rahaa ruokaan. Hän kuuntelee loputonta sanojen virtaa, miten huonosti toisessa huoneessa asiat ovatkaan. Sanat tuprahtelevat raskaina ja mustina linoleumille ja muuttavat olomuotoaan paksuksi puuroksi lattioille. Ne saavat melkein kompastelemaan, ainakin askel on raskas niitten keskellä raahautuessa. Ajattelija sulkee oven ja tuntee, miten hänen masentuneena lysähtäneet hartiansa kohoavat vähän.

Valittaminen ääneen päästää huonon energian virtaamaan. Negatiivisuus soljuu huulien välistä, painuu harmaana utuna lattiaa kohti ja imee kaikkien kanssaeläjien ryhtiä alaspäin. Useilla valittajilla on kiikarit väärinpäin, he eivät näe ympärillään olevaa hyvyyttä. He valittavat kaikille, jotka jaksavat hetkenkään kuunnella ja haluavat tällä vain huomiota. Valittaminen tarttuu ja pian muodostuu ryhmä tyytymättömiä ihmisiä, joilla on perverssi yhteinen asia, valittaminen. Tämä ihmistyyppi ei ole kiinnostunut toisten asiasta, ellei se sitten satu olemaan yhteinen vihollinen. He eivät jaksa kuunnella muiden ongelmia, vaan ovat jokainen omalla kanavallaan valittamassa.

Toisten ihmisten itse kertomat epäonnen riekaleet eivät jaksa kiinnostaa, paitsi jos niihin liittyy jokin juoru. Se yhdistää valittajatkin, saa kaivelemaan sherlock-holmesmaisella terävyydellä toisten asioita ja ellei niistä löydy riittävän kiinnostavaa faktaa, he alkavat spekuloida. Arvailu se vasta mukavaa on, onkohan sillä ollut yhtä hirveä ero kuin tuolla toisella?

Sitten on toinen porukka, joka on hiljaa, vaikka heillä olisikin syytä valittamiseen. He ovat väsyneet omaan tilanteeseensa, oli se mikä kenenkin tarinasta riippuen. He kestävät toisten valittamista pakon edessä ja eivät ota kantaa asioihin, ellei se ole täysin välttämätöntä. He eivät juorua toisten asioista, eivät edes asianosaisille, ettei kenellekään tulisi paha mieli. Se, mitä ei tiedä, ei voi satuttaa.

Nämä hiljaiset kantavat surunsa yksin, kuolemat, erot ja sairaudet. He itkevät yksin, eivätkä halua jakaa murheitaan työpaikalla, koska niillä alettaisiin mässäilemään kuitenkin. He ovat menettäneet uskonsa kanssaihmisiin ja väsyvät jatkuvaan narinaan. Mitä vahvemmaksi epäkohdista valittava ääni käy, sen hiljaisemmaksi syvät rivit käyvät.

Riippumaton Ajattelija toivoo, että jokainen mustaa pilveä päällään kannatteleva pitäisi huolta pilvestään. Sen ei tarvitse varjostaa niitä, ketkä eivät sen alle halua varta vasten tunkea. Kurjuuden maksimointi jokaisen omalla kohdalla riittää kyllä.

Antakaamme mielenrauha niille, jotka sen haluavat säilyttää. Ajattelijan kohdalla riittävät korvanapit. Niillä saa eristettyä onnen sinne minne se kuuluukin, pään sisälle, ettei se vain pilaisi synkistelijöiden päivää.

Miehen ja naisen rakkaus - samasta kiulusta kauhottu?

Rakkaus lie tunne, joka on oikeasti subjektiivinen kokemus. Jos se olisi kaikille samanlainen, kaikki kokisivat saavansa tasapuolisesti omanlaisen ja sopivan kokoisen annoksen. Ei ristiriitoja horisontissa.

Useimmiten naisten ja miesten välillä on ristiriitaa rakkauden osoittamisesta; hellyys, läheisyys ja tunteen suusanallinen kuvailu ovat tyypillisesti naisille tärkeitä, vaikka poikkeuksiakin on. Miehiä moititaan tunteettomiksi, kun tämä kaikki ajan mittaan haalistuu ja siirtyy taka-alalle.

Nainen kokeekin, ettei ole enää tärkeä, mikä tulee miehelle täytenä yllätyksenä. Jokainen haluaa olla merkityksellinen, lunastaa paikkansa planeetalla, myös tunnetasolla. Naisen rakkaus ei saa jatkuvaa feedbackiä ja se alkaa kuihtua, hiipua hiljalleen pois. Nainen alkaa karttaa läheisyyttä, mistä seuraa negatiivinen kierre. Tunnetasolle pääseminen vaikeutuu koko ajan.

Kaiken tunne-elämän mylläkän keskellä mies jatkaa arkisten asioiden keskellä ponnistelua yhteisen hyvän eteen. Hänen rakkautensa ei ole oikukasta ja boostausta vaativaa. Se on yksinkertaista ja helppoa, ilman krumeluureja ja kiharoita. Mies ei huomaa naisen etääntymistä vaan on hiljaa sisäpuolellaan onnellinen. Hän ei vaadi hellyydenosoituksia, erikoisia tempauksia tai muutakaan suureellista, vaikka osaakin niitä arvostaa. Hän vain on ja pysyykin vakaasti, niin kauan kuin vaaditaan.

Naisen rakkautta on romantisoitu turhan paljon. Se värisyttää siipiään ja poukkoilee levottomasti. Ajattelija arvelee, että useimmissa tapauksissa nainen päättää, jatkuuko parisuhde vai ei.  Onko miehen rakkaus sittenkin kestävämpää ja sopeutuvampaa kaikessa vaatimattomuudessaan?

Kuvajaisia

Riippumaton Ajattelija näkee raollaan olevasta ikkunasta oman kuvansa. Toinen lasi peilaa hämärän kopion hänestä, häilyväisen ja väreilevän ovaalin, joka on helposti tunnistettavissa häneksi.

Toinen lasi näyttää säröilevän soikion, täynnä kulmikkaita paloja ja rosoisia sirpaleita. Timanttia muistuttava repale on vain irvikuva hänestä.

Silti molemmilla on sama malli, samat kalvakanpunaiset kasvot. Malli haluaa antaa peilille mahdollisuuden. Kukaan ei voi saada hänestä totuudenmukaista kuvaa koskaan, koska jokainen heijastava pinta peilaa sen mukaan, millainen itse on, oman kokemuspohjansa kautta.

Annettakoon heille siis anteeksi. Pääasia, että ovaali tuntee itse itsensä. Lopulta olemme kuitenkin yksin.

Koiran hännän jahtaamista

Henkinen kehitys on sitäitseään. Yksin voi kiertää kehää niin paljon kuin jaksaa, samat päätelmät seuraavat toinen toistaan. Välillä vaihdetaan suuntaa, syy ja seuraus juoksevat kilpaa johtopaikan vaihdellessa. Aikanaan rajoja rikkoneet ja palleassa pyörteistä, riemukasta energiaa purskautelleet ajatukset tuntuvat jo laimeilta. Kehitys on pysähtynyt.

Riippumaton Ajattelija tarvitsee ajatuskumppanin. Pohtimisen ketju lähtee soljumaan, henkimaailma herää henkiin. Kun höysteeksi saa sallivassa ilmapiirissä vaihtoehtoisia tulokulmia, pääsee taas eteenpäin. Molemminpuoliset mietteet luovat irtopalasista uuden maailman. Vaikka henkinen kasvu ei olekaan ryhmätyötä, oman työnsä purkaminen on antoisaa. Samalla saa uusia langanpäitä, mistä alkaa työstämään uutta kuviota kuteeseen.

Jonkinlaista vertaistukea Ajattelija on saanut kirjallisuudesta. Yllättäen ei Koraanista tai Toorasta vaan psykologiasta. Ihmisyys on kiinnostavan ristiriitainen asia. Toimintaa edeltävä ajatus- tai tunnetyö on muutettu rationaaliseksi tieteeksi. Kun soppaan lisää intuitiivisen sielun, tulee Ajattelijan mieleinen keitos. Silti kirja ei korvaa välitöntä feedbackia.

Tämäkin hetkellinen yksinäisyyden ja tyytymättömyyden tunne on tarkoituksellista. Se ohjaa eteenpäin, pois epätyydyttävästä nykytilanteesta. Suunta vain on epäselvä, ulospäin mustan aukon keskiöstä joka tapauksessa.