Rakkaus lie tunne, joka on oikeasti subjektiivinen kokemus. Jos se olisi kaikille samanlainen, kaikki kokisivat saavansa tasapuolisesti omanlaisen ja sopivan kokoisen annoksen. Ei ristiriitoja horisontissa.
Useimmiten naisten ja miesten välillä on ristiriitaa rakkauden osoittamisesta; hellyys, läheisyys ja tunteen suusanallinen kuvailu ovat tyypillisesti naisille tärkeitä, vaikka poikkeuksiakin on. Miehiä moititaan tunteettomiksi, kun tämä kaikki ajan mittaan haalistuu ja siirtyy taka-alalle.
Nainen kokeekin, ettei ole enää tärkeä, mikä tulee miehelle täytenä yllätyksenä. Jokainen haluaa olla merkityksellinen, lunastaa paikkansa planeetalla, myös tunnetasolla. Naisen rakkaus ei saa jatkuvaa feedbackiä ja se alkaa kuihtua, hiipua hiljalleen pois. Nainen alkaa karttaa läheisyyttä, mistä seuraa negatiivinen kierre. Tunnetasolle pääseminen vaikeutuu koko ajan.
Kaiken tunne-elämän mylläkän keskellä mies jatkaa arkisten asioiden keskellä ponnistelua yhteisen hyvän eteen. Hänen rakkautensa ei ole oikukasta ja boostausta vaativaa. Se on yksinkertaista ja helppoa, ilman krumeluureja ja kiharoita. Mies ei huomaa naisen etääntymistä vaan on hiljaa sisäpuolellaan onnellinen. Hän ei vaadi hellyydenosoituksia, erikoisia tempauksia tai muutakaan suureellista, vaikka osaakin niitä arvostaa. Hän vain on ja pysyykin vakaasti, niin kauan kuin vaaditaan.
Naisen rakkautta on romantisoitu turhan paljon. Se värisyttää siipiään ja poukkoilee levottomasti. Ajattelija arvelee, että useimmissa tapauksissa nainen päättää, jatkuuko parisuhde vai ei. Onko miehen rakkaus sittenkin kestävämpää ja sopeutuvampaa kaikessa vaatimattomuudessaan?
Useimmiten naisten ja miesten välillä on ristiriitaa rakkauden osoittamisesta; hellyys, läheisyys ja tunteen suusanallinen kuvailu ovat tyypillisesti naisille tärkeitä, vaikka poikkeuksiakin on. Miehiä moititaan tunteettomiksi, kun tämä kaikki ajan mittaan haalistuu ja siirtyy taka-alalle.
Nainen kokeekin, ettei ole enää tärkeä, mikä tulee miehelle täytenä yllätyksenä. Jokainen haluaa olla merkityksellinen, lunastaa paikkansa planeetalla, myös tunnetasolla. Naisen rakkaus ei saa jatkuvaa feedbackiä ja se alkaa kuihtua, hiipua hiljalleen pois. Nainen alkaa karttaa läheisyyttä, mistä seuraa negatiivinen kierre. Tunnetasolle pääseminen vaikeutuu koko ajan.
Kaiken tunne-elämän mylläkän keskellä mies jatkaa arkisten asioiden keskellä ponnistelua yhteisen hyvän eteen. Hänen rakkautensa ei ole oikukasta ja boostausta vaativaa. Se on yksinkertaista ja helppoa, ilman krumeluureja ja kiharoita. Mies ei huomaa naisen etääntymistä vaan on hiljaa sisäpuolellaan onnellinen. Hän ei vaadi hellyydenosoituksia, erikoisia tempauksia tai muutakaan suureellista, vaikka osaakin niitä arvostaa. Hän vain on ja pysyykin vakaasti, niin kauan kuin vaaditaan.
Naisen rakkautta on romantisoitu turhan paljon. Se värisyttää siipiään ja poukkoilee levottomasti. Ajattelija arvelee, että useimmissa tapauksissa nainen päättää, jatkuuko parisuhde vai ei. Onko miehen rakkaus sittenkin kestävämpää ja sopeutuvampaa kaikessa vaatimattomuudessaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti