Tunnetko lähimmäisesi?

Tässä ajatuksessa käytetään oksettavaa termiä lähimmäinen, jossa on inha kristillinen kaiku. Faktaa on kuitenkin se, että se kuvastaa kyseistä ihmissuhdetta hyvin. Pinnalliseen ja kiireeseen elämään tottuneille syntyy helposti ajatus, että lähellä olevat ihmiset tuntee perinpohjin. Jos aikusista puhutaan, aluksi on tutustuttu ja luotu käsitys ihmisestä. Yksilöstä riippuen on kaiveltu erilaisella intensiteetillä tiedonmuruja, vihjeitä ja reaktioita ihmisestä, joista on koottu Ihminen. Tämä Ihminen on subjektiivinen kokonaisuus, kalpea kopio siitä persoonasta, joka se todellisuudessa on.

Toisesta muodostetaan aina kuva omassa päässä, eikä puutteellisista paloista koottu kuva voi tietenkään vastata kokonaisuutta. Kun sekaan vielä laitetaan kourallinen omia pelkoja, kokemuksia ja toiveita toisesta palapelistä, ei lopputulos voi olla odotetun kaltainen.

Lisäksi ihminen vielä muuttuu. Pysyvyyteen on helppo tuudittautua. Lasten suhteen muutos on hyväksyttävää ellei suotavaakin, ja sitä kutsutaan kasvamiseksi. Aikuisen muuttumiselle etsitään aina jokin erityinen syy. Henkinen herääminen johtuu jostakin kriisistä, onnellisuuden etsijä on taiteilija tai anarkisti.

Usein parisuhteissa syytellään toista siitä, ettei ihminen ollutkaan sitä, miltä näytti ensin. Yksilö pyrkii alitajuisesti myötäilemään toista suhteen alkuvaiheessa, joten väärinkäsitykset ovat ymmärrettäviä. Lopputulos on kiinni itsestä. Ihminen on jatkuvasti muuttuva olento. Jos toista ei havainnoi ja näe kehitystä, muutos tulee yllätyksenä ja käsitys toisesta järkkyy. Syyttelyn sirkus voi alkaa, mutta kummassa vika onkaan ollut? Onko se muuttujassa vai siinä, joka ei suvaitse muutosta vaan kahlitsee menneisyyteen?

Avain on havainnointi, silmien avaaminen. Ei ole mitään syytä jäädä paikoilleen vaan seurata lähimmäisiäänkin joskus välimatkan päästä. Jos he ovat muuttuneet onnettomiksi, mikä muu on muuttunut? Voiko se olla syy? Onko mahdollista täyttää muuttuneet tarpeet ilman ristiriitoja? Vai onko toinen yksinkertaisesti sulkenut silmänsä havainnoijan muutoksilta?

Se, että näkee puolueettomasti, vaatii muutoksen onnellisemmaksi ja järkyttää joskus arvoja, varsinkin jos ne ovat olleet kovin materialistisia. Se ei aina miellytä muita. Paluuta ei kuitenkaan ole.

Get over it, guys.

Mitäpä Jos?

Kun riippumaton asukas heittäytyy pehmeään pesäänsä, heilauttaa vähän vauhtia ja antaa mennä, syntyy tekstiä. Useinkaan tekstin alussa hän ei tiedä, millaiseksi ajatus lopussa on muodostunut. Nyt on sellainen tilanne. Tieteiskone suoltaa sisuksistaan Samuli Putroa, joka miettii: Mitäpä jos sä pelkäät turhaan? Ja elämä tapahtuu sinä aikana.

Näin se on. Syntisäkin ego yrittää parhaansa mukaan suojella vastoinkäymisiltä ja inttää, ettei mitä-ikinä-just-silloin-yrittääkään kuitenkaan onnistu. Joka kerta pessimismi leikkaa onnesta ja ilosta  juustohöylän mentävän siivun. Siivut ovat ohuita, mutta pinta-alaltaan isoja. Viipale viipaleelta, hiljalleen ja huomaamatta, onnen ydin tulee lähemmäs ja kun se vihdoin haavoittuu, ei laaja-alaista haavaa saa tikattua umpeen. Se arpeutuu itsekseen ja - skädäm - on syntynyt rupinen pessimisti, joka uskoo egon olevan oikeassa.

Ihminen on rakennettu evoluution vinkkelistä minimoimaan riskit, itsesuojeluvaistoksi sitä voisi kutsua. Jos yksilöparka kerrankin vain lakkaisi miettimästä "mitäpä jos". Kysymys on siitä paljonpuhutusta heittäytymisestä. Jos koko ajan pyrkii hallitsemaan ympäristöään, estää samalla asioiden putoamista syliinsä. Riippumaton Ajattelija miettii elämäänsä taaksepäin ja voi hyvällä syyllä todeta, että parhaat asiat tapahtuvat aina täysin yllättäen, niihin kompastuu tai niillä kopautetaan kalloon niin, että ohi ei vain voi kävellä.

Riippumattomalla Ajattelijalla on ystävä. Ajatella. Vähintään yhtä erikoislaatuisella tavalla elämään suhtautuva tyyppi, joka osaa kieroutuneella tavalla nauttia vastoinkäymisistä ja surusta. Kyynel ei ole puukko, se on vettä, joka ei vahingoita. Samalla kun kaukoputken kanssa sohiva ihminen yrittää nähdä mahdollisimman kauas, ettei venho karahtaisi karille, ohi lipuu ihania paratiisisaaria. Ne ovat vain niin harmillisen lähellä, ettei niitä ehdi huomata, saati pysähtyä niiden pehmeille hiekkarannoille loikoilemaan.

"Mitäpä jos" estää iloitsemasta tästä päivästä. Pysähdy. Tämä on osoitettu Ajattelijalle itselleen.

Mudrat

Buddhalaisilla on lukuisia konsteja käsitellä ja edesauttaa fyysisen ja henkisen kehon energioita. Sitä kautta voidaan vakuttaa jopa kiputiloihin.

Ajattelija törmäsi ilmiöön nimeltä mudra. Mudrat ovat yksinkertaisuudessaan käsien asentoja, joita käytetään chackrojen tasapainottamiseen tai meditoimiseen. Ajatus on melko looginen, koska Ajattelija on päätellyt käsien olevan olennainen energiavirtojen kanava, vaikka varsinaisia chakcroja ei käsissä olekaan. Lisäksi Ajattelija on luovassa työssään kokenut, että ideat virtaavat sormien kautta ulos, mikä tekee ajatuksesta entistä järkeenkäypäisemmän.

Osa mudrista on yleisesti käytössä olevia, kuten Gyan, joka otetaan meditoidessa lootusasennossa, kädet polvien päällä rentoina ja peukalon tehdessä etusormen kanssa ympyrän. Myös namaste on mudra, vaikka sitä paljon käytetäänkin ihan arkisissa tervehdyksissä.

Eclectic Energies-sivusto kertoo kuvien kera mudrista ja niiden vaikutuksista. Osa tehdään kahdella kädellä, mutta osa yhdelläkin. Niitä voi huomiota herättämättä tehdä vaikka taskussakin. Kymmenisen minuuttia kerrallaan saa aikaan toivotun tuloksen säännöllisessä käytössä. Ajan voi jakaa pienempiinkin pätkiin, mutta teho kärsii hieman.

Samalta sivustolta löytyy lista tunnetiloista, mihin harjoitteilla pyritään. Aiemmin mainittu gyan lisää rauhallisuutta ja keskittymistä, se myös maadoittaa. Osa auttaa itsevarmuuden lisäämisessä, jotkut vähentävät pelkotiloja ja toiset lisäävät itsevarmuutta. Etsi omasi ja kokeile.