Tunnetko lähimmäisesi?

Tässä ajatuksessa käytetään oksettavaa termiä lähimmäinen, jossa on inha kristillinen kaiku. Faktaa on kuitenkin se, että se kuvastaa kyseistä ihmissuhdetta hyvin. Pinnalliseen ja kiireeseen elämään tottuneille syntyy helposti ajatus, että lähellä olevat ihmiset tuntee perinpohjin. Jos aikusista puhutaan, aluksi on tutustuttu ja luotu käsitys ihmisestä. Yksilöstä riippuen on kaiveltu erilaisella intensiteetillä tiedonmuruja, vihjeitä ja reaktioita ihmisestä, joista on koottu Ihminen. Tämä Ihminen on subjektiivinen kokonaisuus, kalpea kopio siitä persoonasta, joka se todellisuudessa on.

Toisesta muodostetaan aina kuva omassa päässä, eikä puutteellisista paloista koottu kuva voi tietenkään vastata kokonaisuutta. Kun sekaan vielä laitetaan kourallinen omia pelkoja, kokemuksia ja toiveita toisesta palapelistä, ei lopputulos voi olla odotetun kaltainen.

Lisäksi ihminen vielä muuttuu. Pysyvyyteen on helppo tuudittautua. Lasten suhteen muutos on hyväksyttävää ellei suotavaakin, ja sitä kutsutaan kasvamiseksi. Aikuisen muuttumiselle etsitään aina jokin erityinen syy. Henkinen herääminen johtuu jostakin kriisistä, onnellisuuden etsijä on taiteilija tai anarkisti.

Usein parisuhteissa syytellään toista siitä, ettei ihminen ollutkaan sitä, miltä näytti ensin. Yksilö pyrkii alitajuisesti myötäilemään toista suhteen alkuvaiheessa, joten väärinkäsitykset ovat ymmärrettäviä. Lopputulos on kiinni itsestä. Ihminen on jatkuvasti muuttuva olento. Jos toista ei havainnoi ja näe kehitystä, muutos tulee yllätyksenä ja käsitys toisesta järkkyy. Syyttelyn sirkus voi alkaa, mutta kummassa vika onkaan ollut? Onko se muuttujassa vai siinä, joka ei suvaitse muutosta vaan kahlitsee menneisyyteen?

Avain on havainnointi, silmien avaaminen. Ei ole mitään syytä jäädä paikoilleen vaan seurata lähimmäisiäänkin joskus välimatkan päästä. Jos he ovat muuttuneet onnettomiksi, mikä muu on muuttunut? Voiko se olla syy? Onko mahdollista täyttää muuttuneet tarpeet ilman ristiriitoja? Vai onko toinen yksinkertaisesti sulkenut silmänsä havainnoijan muutoksilta?

Se, että näkee puolueettomasti, vaatii muutoksen onnellisemmaksi ja järkyttää joskus arvoja, varsinkin jos ne ovat olleet kovin materialistisia. Se ei aina miellytä muita. Paluuta ei kuitenkaan ole.

Get over it, guys.