Sivut

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Status

Riippumaton Ajattelija istuu ratikassa ja miettii. Kyydissä on kaikenlaisia ihmisiä, joista toisilla on tarve osoittaa statusta, jota heillä ei ole. Ratikassa on myös ihmisiä, joilla on status, mutta jotka eivät halua sitä näyttää.

Ajattelija arvioi aluksi statuksen liittyvän materiaan. Ratikassa halutaan esitellä tyylikkäitä, kalliin näköisiä vaatteita. Vanhus istuu hitusen ratkenneessa, mutta tyylikkäässä takissa. Huono laatu paljastaa tuotteen todellisen arvon, mutta vain asiaan paneutuvalle tarkkailijalle, joka huomaa heikon viimeistelyn ja rispaantuneet langanpäät.

Tarkemman pohdinnan jälkeen Ajattelija huomaa, ettei henkilön syvin motiivi ole näyttää rikkaalta. Hänen motiivinsa on saada arvostusta kuvitteellisella rikkaudellaan. Henkilö haluaa kuulua ihmisryhmään, joka arvottaa omaisuuden ja omistamisen korkealle. Surullista.

Ratikassa on myös toisenlaisia ihmisiä, niitä joilla on status. Ajattelija haluaa pitää esimerkkinä sellaisesta teinityttöä, jolla on päällä aidot merkkivaatteet, mutta jotka eivät korosta itseään. Parinsadan tennarit ovat pikkuisen repaleet, eivät siten että niillä olisi kuljettu liikaa, ihan vain katu-uskottavuuden verran. Tytön tukka on pitkä, kiiltävä ja hoidettu. Hän pyöräyttää sen sievästi nutturalle, koska se on hieman hikinen harjoituksista tullessa. Se voisi olla teinien tapaan sutattu kotiväreillä, mutta ei ole. Se on hillitysti värjätty, selvästi kampaajalla. Olalla keikkuu treenikassi, tytöllä on varaa harrastaa säännöllisesti. Hän myös maksaa kahden pysäkin välin reilusti, niinkuin kuuluukin. Tyttö kuuluu "parempaan perheeseen", hän on säästynyt assalla roikkumiselta ja saatu pysymään harrastuksissa. 

Päinvastoin kuin vanha nainen halvassa huopakangastakissa, tyttö ei halua vanhempiensa yhteiskunnallisen aseman aka. rahan näkyvän liikaa. Hän haluaa kuulua joukkoon. Tyttö ei hahmota vielä sitä, että rikkaita ei kiusata, vaan rahakkaat itse ovat ystävien statusta korottava tekijä, esittelykappale. Tieto muuttaa hänet myöhemmin itsetietoiseksi snobiksi Vuittonin laukku käsivarrella, muttei vielä. Nyt hän on vain tanssitunnilta palava tyttö.

Ajattelija katsoo ulos likaisesta ikkunasta ja jatkaa omistamisen ja materian inhoamista. Hän on kuitenkin kasvanut ihmisenä ja suo sen ilon muille, eritoten niille, jotka eivät näe maailmassa muita arvoja.

Jatkakaa onnettomuuttanne, kukaan ei voi pelastaa muita sokeudelta kuin kukin itsensä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti