Toinen tie on katkeruus. Ympäristön palaute käy itsetunnolle niin, että tuomitseminen on ainoa näkyvä tie ulos. Tuomitaan ympäristö samalla mitalla, mistä seuraa katkeruus kaikkea ympäristöä kohtaan. Katkeruus on niin vahva tila, että se peittää kaikki muut tunteet. Se täyttää ne pienet huokoset, joihin onnellisuus ja ilo tunkeutuvat ja joista ihminen erittää niitä ulkomaailmaan. Katkeruus hapattaa onnen ja tekee ilosta kitkerää sarkasmia.
Toinen tie on hyväksyntä. Jos itsessä on asioita, joita ei voi muuttaa, tulee ne hyväksyä. Ajattelijalla ei ole keinoja siihen, koska hän itsekin olisi niiden tarpeessa. Kuitenkin se, miten itseensä suhtautuu, näkyy suoraan sielussa. Itsensä hyväksyvästi ja varmasti kantava ihminen on kaunis näky. Hänen ympärillään väreilee hyväntahtoinen ja varma energia. Vain tässä tilassa oleva ihminen on energiatasolla niin ehjä, että hän pystyisi auttamaan muita.
Mitä siis tehdä? Kuka luo laatikot, mihin tulee sopia? Mitä tapahtuu ihmisille, jotka sopivat muottiin? Keitä ovat ne ihmiset, jotka hyväksyvät muottiin sopineet? Mitä tapahtuu niille, jotka jäävät ulkopuolelle, kuka heidät hyväksyy?
Katso ihmisen ihon alle. Siellä on piilossa kaikki se hyvä, mitä ihmisessä pitäisi näkyä päällepäin. Yksilö pelkää näyttää aidon itsensä haavoittumisen pelossa. Hyväksy itsesi ensin ja auta sitten toisia hyväksymään herkästi särkyvä ihmisyytensä.
