Riippumaton Ajattelija on ollut kauan kadoksissa. Hän ei ole päässyt enää aikoihin yhteyteen sen jonkin kanssa, mikä johdattaa meitä Telluksella, oli se sitten mitä tahansa. Ehkä näin on tarkoitettukin, lepohetki on tehnyt mitä ilmeisimmin hyvää. Maallisina aikoina saa keskittyä maallisuuksiin, jos niin on tarkoitus.
Ajattelija on maakunnista, jostain sieltä, missä mitä suurimmissa määrin on elämää. Pääkaupunki ei silti ole vieras paikka, hän on oleskellut siellä melko paljon ja pitää kaupungista sen runsaiden stalkkausmahdollisuuksien vuoksi. Helsingissä Ajattelija saa olla rauhassa, kukaan ei tunne häntä, eikä ketään kiinnosta. Anonymiteetti kaiken keskellä tuntuu hyvältä. Vaikka hän tunteekin liikennemerkkikaupunkia melko hyvin, aina on paikkoja, mitkä eivät vierailijalle ole tuttuja. Sellainen paikka löytyi, ja kuin klassikossa kuunaan, se oli kirjakauppa.
Ajattelija astui ratikasta pois tietämättä varsinaisesti, minne on matkalla. Hän astui vieraalla pysäkillä, paikassa missä ei ollut varsinaista tarvetta nousta, mutta syystä tai toisesta hän päätti jäädä pois juuri siellä. Ajattelijan jalat veivät häntä eteenpäi. Tietämättä minne oli menossa, hän käveli. Käveleminen antoi tilaa ajatuksille ja syksyinen tuuli puhalsi eheyttävästi sisälle. Käveltyään melkein tunnin Ajattelija näki kirjakaupan, jonka ikkunassa oli enkelikirjoja ja mindfulnessia käsitteleviä teoksia. Hetken mielijohteesta hän astui kauppaan.
Myyjä kysyi, miten voisi auttaa. Ajattelija kertoi, ettei tiedä missä hän on ja miksi, mutta koki tarvetta olla siellä juuri nyt. Se, mitä hän tuli hakemaan, löytyisi kyllä. Myyjä ei pitänyt soperrusta sekavana, vaan totesi: "Viisaat jalat. Olet jo toinen asiakas tänään, joka on tullut samalla tavalla jalkojensa johdattamana sisään." Riippumaton Ajattelija oli Ullanlinnassa, Esoteerisessa kirjakauppa Era Novassa, jonka olemassaolosta hänellä ei ollut ollut mitään käsitystä.
Aikansa kaupassa vaellettuaan hän ihmetteli, ettei mitään erityistä ollut löytynyt. Sitten sisään astui nuori mies, joka katseli taroteja ja tarot-kirjoja. Hän alkoi keskustella myyjän kanssa henkilökohtaisista asioistaan, joihin hän tarvitsi avuksi soveltuvaa kirjallisuutta. Ajattelija on paininut samankaltaisten, ellei samojen, asioiden kanssa vuosikausia, joten hän jäi kuuntelemaan keskustelua. Koko elämää piinaava ongelma olikin sillä tavalla yleismaailmallinen, että toisilla saattoi omissa todellisuuksissaan olla samanlaisia harmeja, pahaa tahtovia ihmisiä sotkemassa mielenrauhaa.
Hetken päästä Riippumaton Ajattelija osallistui keskusteluun ja kertoi, miten jalat - eli intuitio - olivat hänet tuoneet sisään. Mies esitteli tässä vaiheessa itsensä ja kättä puristettiin. Molemmat ymmärsivät, ettei sattumaa todellisuudessa ollut olemassa, vaan paikalla oltiin tarkoituksella, antamassa ja opiksi ottamassa. Keskusteltiin avoimesti omasta jaksamisesta, miten kukin jaksaisi jatkaa elämäänsä eteenpäin pahaa tahtovien sielujen piinaamana. Jaettiin käytännön ohjeita, miten kukaan ei kävelisi enää yli ilman todistajia ja ystäviä, jotka puolustaisivat tiukoissa paikoissa. Manipuloinnin aika olisi ohitse.
Ajattelijalle oli sattunut viime aikoina paljon asioita, jotka hän oli tiennyt intuitiivisesti jo etukäteen. Hän päätti palkita itsensä teoksella, joka auttaisi intuitiota vahvistumaan. Tämä kirja, Penney Preicen Intuitio, olkoon opas vahvistamaan sitä, mikä tulisi joka tapauksessa ohjaamaan elämää vahvalla otteella.
