Riippumaton Ajattelija näkee raollaan olevasta ikkunasta oman kuvansa. Toinen lasi peilaa hämärän kopion hänestä, häilyväisen ja väreilevän ovaalin, joka on helposti tunnistettavissa häneksi.
Toinen lasi näyttää säröilevän soikion, täynnä kulmikkaita paloja ja rosoisia sirpaleita. Timanttia muistuttava repale on vain irvikuva hänestä.
Silti molemmilla on sama malli, samat kalvakanpunaiset kasvot. Malli haluaa antaa peilille mahdollisuuden. Kukaan ei voi saada hänestä totuudenmukaista kuvaa koskaan, koska jokainen heijastava pinta peilaa sen mukaan, millainen itse on, oman kokemuspohjansa kautta.
Annettakoon heille siis anteeksi. Pääasia, että ovaali tuntee itse itsensä. Lopulta olemme kuitenkin yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti