Valittaminen

Riippumaton Ajattelija istuu siellä, mistä hän saa rahaa ruokaan. Hän kuuntelee loputonta sanojen virtaa, miten huonosti toisessa huoneessa asiat ovatkaan. Sanat tuprahtelevat raskaina ja mustina linoleumille ja muuttavat olomuotoaan paksuksi puuroksi lattioille. Ne saavat melkein kompastelemaan, ainakin askel on raskas niitten keskellä raahautuessa. Ajattelija sulkee oven ja tuntee, miten hänen masentuneena lysähtäneet hartiansa kohoavat vähän.

Valittaminen ääneen päästää huonon energian virtaamaan. Negatiivisuus soljuu huulien välistä, painuu harmaana utuna lattiaa kohti ja imee kaikkien kanssaeläjien ryhtiä alaspäin. Useilla valittajilla on kiikarit väärinpäin, he eivät näe ympärillään olevaa hyvyyttä. He valittavat kaikille, jotka jaksavat hetkenkään kuunnella ja haluavat tällä vain huomiota. Valittaminen tarttuu ja pian muodostuu ryhmä tyytymättömiä ihmisiä, joilla on perverssi yhteinen asia, valittaminen. Tämä ihmistyyppi ei ole kiinnostunut toisten asiasta, ellei se sitten satu olemaan yhteinen vihollinen. He eivät jaksa kuunnella muiden ongelmia, vaan ovat jokainen omalla kanavallaan valittamassa.

Toisten ihmisten itse kertomat epäonnen riekaleet eivät jaksa kiinnostaa, paitsi jos niihin liittyy jokin juoru. Se yhdistää valittajatkin, saa kaivelemaan sherlock-holmesmaisella terävyydellä toisten asioita ja ellei niistä löydy riittävän kiinnostavaa faktaa, he alkavat spekuloida. Arvailu se vasta mukavaa on, onkohan sillä ollut yhtä hirveä ero kuin tuolla toisella?

Sitten on toinen porukka, joka on hiljaa, vaikka heillä olisikin syytä valittamiseen. He ovat väsyneet omaan tilanteeseensa, oli se mikä kenenkin tarinasta riippuen. He kestävät toisten valittamista pakon edessä ja eivät ota kantaa asioihin, ellei se ole täysin välttämätöntä. He eivät juorua toisten asioista, eivät edes asianosaisille, ettei kenellekään tulisi paha mieli. Se, mitä ei tiedä, ei voi satuttaa.

Nämä hiljaiset kantavat surunsa yksin, kuolemat, erot ja sairaudet. He itkevät yksin, eivätkä halua jakaa murheitaan työpaikalla, koska niillä alettaisiin mässäilemään kuitenkin. He ovat menettäneet uskonsa kanssaihmisiin ja väsyvät jatkuvaan narinaan. Mitä vahvemmaksi epäkohdista valittava ääni käy, sen hiljaisemmaksi syvät rivit käyvät.

Riippumaton Ajattelija toivoo, että jokainen mustaa pilveä päällään kannatteleva pitäisi huolta pilvestään. Sen ei tarvitse varjostaa niitä, ketkä eivät sen alle halua varta vasten tunkea. Kurjuuden maksimointi jokaisen omalla kohdalla riittää kyllä.

Antakaamme mielenrauha niille, jotka sen haluavat säilyttää. Ajattelijan kohdalla riittävät korvanapit. Niillä saa eristettyä onnen sinne minne se kuuluukin, pään sisälle, ettei se vain pilaisi synkistelijöiden päivää.