Riippumaton Ajattelija tunnustaa käyttävänsä reikiä. Mieluiten hän käyttää reikiä toisten energioitten täydentämiseen, mutta samalla imee virrasta omat energiatasonsa kuntoon. Nyt harjoittaminen on jäänyt vähemmälle, mutta vakavoituu kummasti taas, kun seuraavalla viikolla talouteen tulee paremmat välineet aka. ergonomisempi pöytä opin harjoittamiseksi.
Sinänsä reiki ei sovi Riippumattoman Ajattelijan habitukseen. Analyyttisesti ajatteleva mieli hyväksyy energiateorian hämmentävällä helposti, ilman minkäänlaista pitävää tieteellistä näyttöä. Syy tähän on se, että sen voi tuntea. Energian virtauksen ja ritisevän sihinän tuntevat sekä hoitaja että hoidettava. Kämmenien tuntuva kuumeneminen tai hoidettavan ihon kuumentuminen ovat fyysisesti tuntuvia tiloja. Faktaa ja tuntematonta tai tunnetta voi sekoittaa maailman siitä järkkymättä. Ajattelija pitää energiateoriaa varteenotettavana totuutenaan.
Taas oli ajatus hairahtua, mutta ei karannut täysin. Riippumatto kerää ikävästi vettä marraskuun sadekeleillä ja mieliala painuu pakkasen puolelle. Epämukava olo täyttää kehon, kallo on kutistunut aivojen ympärille ja rintakehää puristaa ahdistus. Mitä tämä on? Miksi nyt tyytymättömyys kaihertaa ja pahoinvointi kaivelee käytäviä sielun syvyyksiin?
Syytä ei ole, mutta vaikuttava tekijä on mahdollinen. Ajattelija ei ole käynnistänyt reiki-generaattoria aikoihin. Hän ei ole hoitanut muita, ja ennenkaikkea, ei edes itseään. Omien energioiden tasapainottaminen on jäänyt kokonaan. Sitä on seuraavaksi koetettava. Heti.
Ongelma on se, että elämä on lyhyt. Kovin kovin lyhyt. Riippumattoman Ajattelijan työkalu luo mielikuvan, jossa mattto heiluu leppoisassa kesätuulessa ja Ajattelija antaa tuulen heiluttaa hiuksiaan pilviä katsellessaan. Todellisuus on toinen. Lyhyt elämä painostaa nukkumaan mahdollisimman vähän ja elämään joka hetki. Illalla kun olisi itsehoidon aika, Ajattelija antaa energian rätistä itseensä hetken ja nukuttaa itsensä.
Mutta ehkä vielä tulee ilta, jolloin uni ei voita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti