Joko nyt on sen aika? Riippumaton Ajattelija on tuhlannut - tai pikemminkin investoinut - runsaasti energiaansa ja aikaansa toisten ihmisten ja ajatusmuotojen tarkkailemiseen ja niistä edelleen syntyneiden ajatusten jatkojalostamiseen. Paljon asioita ja ajattelijoita tutkittuaan tulee ajatus, että ehkäpä pelkkä uteliaisuus ja muiden analyyttinen urkkiminen ei enää riitä. Olisiko aika tehdä omalle olevaisuudelleen jotakin? Tai olemattomuudelle, miten vain. Uskaltaisiko kokeilla meditaatiota?
Ajatuskin hirvittää. Miten lyhytjänteinen nykyihminen muka voisi pysäyttää itsensä tekemään harjoituksia, joissa ei tehdä mitään. Ei-minkään-tekeminen on ehkä vaikein asia ärsykkeitä pursuvassa maailmassa. Pysähtyminen on turhauttavaa ja inhottavaa, ellei siihen saa liittää ympäristön seuraamista ja itsensä ulkoistamista. Riippumaton Ajattelija nautiskelee taidosta rekisteröidä ympäristön ärsykkeitä ilmeisesti poikkeuksellisella tavalla. Aistihavainnot pommittavat harmaata ainetta kaikkialta, koko ajan. Joskus käsillä olevaan tehtävään keskittyminen on haasteellista, koska kaikkialta pursuu dataa maailmasta.
Puolilootukseen laittautuminen on jo yksistään vaikeaa. Ajatusten hätistäminen on vaikeaa ja ne palaavat väkisin kuin kärpäsparvi paskakasan ympärille. Kuinka se tehdään? Miksi sitä ei saavuta heti? Jos paras meditatiivinen tila, mihin Riippumaton Ajattelija voi päästä, on nukkumaanmeno, ei se ole kovin menestyksellistä. Väkinäinen juoksevan miehen näköisen om-merkin ajattelu ei auta.
Perille pääsy on kuulemma aikaa vaativa tapahtuma. Jos joku raukka yrittää oikaista ja heittää hälyajatukset parkkiin, on yritys tuomittu epäonnistumaan. Siihen saakka pitänee vain treenata. Ellei siitä tule stressi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti