Kun riippumatto vielä heilui helteisessä tuulenvireessä, Ajattelija purskautti ilmoille mietteen siitä, että kaikki asiat tapahtuvat syystä. Asioita aktiivisesti kotvasen pureskeltuaan on kuulemma vieläkin samaa mieltä. Ajatus on jalostunut edelleen, vaikka periaate onkin sama:
Kaikki asiat tapahtuvat syystä, joka ei välttämättä aina avaudu heti. Usko siihen, että niistä poikii aina hyvää, saa luottamaan tulevaan huonoinakin hetkinä.
Tähän mietteeseen Ajattelija on ottanut mukaan muut ihmiset. Koska elämme jatkuvassa riippuvuussuhteessa toisten olentojen kanssa, kohtalo saattaa poikia itsen lisäksi hyvää jollekin toiselle. Silloin se käyttää ihmistä hyvän välineenä. Ajattelijan uskomuksissa kohtalo on dominoefekti, jossa päätepistettä ei näy. Ihmisten dominorivi voi itse asiassa olla loputon, haarautua välillä ja kadota mäennyppylän taakse. Kukaan ei tiedä. Yksi palikka voi kaataa kaksi yhtäaikaa, ketju voi liittyä takaisin aiempaan, mistä se on jo kerran - tai ehkä kahdesti? - eronnut. Eikä kukaan voi siihen vaikuttaa. Mutta mihin kaikkeen se vaikuttaa?
Miksi sitten toisten on kuoltava turhaan? Onko se dominoilta kohtuutonta? Nyt kirkonmiehet kaavut liehuen haluavat muistuttaa, että meillä sitä muuten on sellainen Jeesus Nasaretilainen, joka kuoli toisten syntien vuoksi, koska niin kovin rakasti ihmiskuntaa. Etusormet tanassa saarnasmiehet hokevat, että jokainen ihminen pelastuu, vaikka on ah, niin kovin syntinen. Väärin, saarnaisi Ajattelija pienellä äänellään, jos hänellä vain olisi kuulijakunta. Karma. Siitä on kyse. Ei yhden kuolema oikeuta toisilta tuhansien vuosien vääryyttä. Virheellistä logiikkaa.
Tarpeeton kuolema on vaikea ymmärtää, mutta syksyn kostuttamassa riippumatossa makoileva fatalisti uskoo, että se on ollut maailmankaikkeuden kannalta välttämätön, ei tarpeeton alkuunkaan. Ajattelija ei pidä sanasta "uhri", koska sana sisältää objektinomaisesti egon. Jos kuitenkin vastustaja on päättänyt syödä jonkun pelinappulan laudaltaan, ei se ole tapahtunut syyttä. Takana on suunnitelma ja tarkoitus, johon tarvitaan myös kaikkia muita nappuloita. Suunnitelma saattoi vaatia "uhrin", joka lopulta koitui suurempien massojen eduksi. Valitettavaa, mutta tarpeellista.
Voiko olla, että kohtalo uhraa ihmiset, joilla on huono karma nykyisessä tai edellisissä elämissä? Raskas karma on ollut kantajalleen taakka ja kohtalo on uhrannut yksilön, jotta monien muiden, joiden karma on kevyempi, saisivat mahdollisuuden parempaan? Heidän jumalinen annoksensa hyvyyttä edellyttäisi karman näkökulmasta vähempiarvoisten eliminoimista? Ehkä nämä hyvät ihmiset poikisivat dominon lailla jotakin hienoa muille ihmisille, vaikka todelliset syy-seuraus-suhteet eivät heille itselleen koskaan selviäkään?
Riippumaton ajattelija on lakannut pohtimasta "miksi?" Se on täysin tarpeetonta analysointia ja järkeistämistä asioista, jotka ovat korkeamman kädessä. Jos on aivan pakko miettiä tuota sanaa, lähestymisen voi ottaa kiitollisuuden kannalta. Vastausta ei nimittäin ole. Syytä voi arvailla sitten myöhemmin, kun tapahtuman todelliset vaikutukset ovat selvinneet. Ja useimmiten ne eivät selviä koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti