Alkurytinän jälkeen, kun akuutti selviytyminen olisi turvattu, mukavuuteen pyrkivä olento täyttäisi perustarpeensa. Entä sitten? Arvot ja moraali ovat pyyhkiytyneet muun historian mukana, jatkuisiko rodunkehitys siitä huolimatta samaa rataa kuten nykytietämyksen omaavilla ihmisillä? Aivojen kapasiteetti on aivan erilainen kuin Homo Erectucsella, seisovalla ihmisellä 700 000 vuotta sitten. Jos ihmisen aivojen pinta-ala ja hermosolujen määrä kuten myös aivokapasiteetti kasvavat samalla tahdilla, kuin ihminen on tähän mennessä kehittynyt, mihin psyykkisiin toimintoihin aivomme pystyvät vielä tulevaisuudessa?
Jos ihmisillä on tarve luottaa jonkun suuremman johdatukseen, tulisiko tämä uusi ihmiskunta luomaan uskonkappaleita kuten nykyäänkin? Tämän päivän yhteiskunnan oikeuttamilla länsimaisilla uskonnoilla on se yhteinen vika, että hengellisten oppien paikkansapitävyydestä on pidetty aina huutoäänestys, jolla on ollut verinen loppu.
Lopulta kysymys on rahasta ja vallasta. Kellä valta, hän vallan pitäköön, koska sillä hallitaan rahaa. Siitä on henkisyys kaukana. Uskonnoksi nimitetty vallankäyttö on ollut jo keskiajalta saakka erimuotoista pelkoa, kiristystä, uhkailua ja lahjontaa, unohtamatta myöskään ruumiillista tai henkistä orjuutusta.
Onko ihmiskunta ollut vuosisatojen ajan niin helppo joukko käsitellä, että poppoo on voitu valjastaa mammonan kärryjen eteen noin vain? Eikö Jumaluutta voi sallia niin yksinkertaiselle joukolle?
Yksilön todellinen Jumaluuden löytäminen on maailman valtarakenteille vaarallista. Sen jälkeen onnellisiksi muuttuneita ihmisiä ei voisi enää hallita haluamisen ja omaisuuden avulla. Pelottavinta on se, että Jumaluus onkin valmiiksi meidän jokaisen sisällä. Se on horroksessa ja odottaa kärsivällisesti löytäjäänsä. Itse löytäminen on ainoa oikea tapa.
After all, we're all divine.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti