Jokaisella meillä on oma roolimme tässä yhteiskunnassa eli tässä ajassa sekä ympäristössä. Jokainen on samalla oma kokonaisuutensa, mutta josta on näkyvissä elettävässä hetkessä vain omanlaisensa pala, sirpale kuin peilitalon seinässä, riippuen mistä vinkkelistä yksilöä katsoo.
Samaan lihaan on leimattu monta erilaista roolia: isä, opiskelija, ystävä, rakastettu, maalivahti, rattiraivo kuljettaja. Jokainen tuo itsestään näkyviin sen puolen, mikä kussakin tilanteessa on omasta mielestä sopivaa, sopimatonkin pääsee joskus esille. Aina näkemykset oman itsen ja kuulijoitten suhteen eivät kohtaa. Teologiaa opiskelevan miehen ei odoteta iskevän juttua rennosti, vaan hänen odotetaan saarnaavan hiljaisella äänellä kuulijoilleen. Jos miehen kädessä nähdään alkoholipitoista juomaa, on piru irti. Hämmästyksen kruunaa, jos näkee miehen kiroilemassa moottoritien päällä. Hahmo ei vastaa odotuksia.
Se, että teologi ei toimi muodostetun ennakkoajatuksen mukaisesti, ei tarkoita sitä, että hän rikkoisi tietoisesti omaa rooliaan. Teologi voi olla myös ateisti, koska kuulijan oma tietämys käsitteestä "teologia" on virheellinen. Opiskelija pänttää tiedettä, joka tutkii jumaluuksia ja asioita, joita olennaisesti liittyy niihin uskomiseen. Se ei välttämättä tee hänestä itsestään niihin asioihin uskovaa, mitä häneltä tyypillisesti odotetaan. Teologi voi olla myös ateisti, joka suhtautuu tutkimuskohteeseensa viileän tieteellisesti, ulkopuolisesta näkökulmasta. Hänen tapauksessaan rooliodotus on väärä, koska luulo laatikosta on väärä, ei suinkaan sisältö.
Roolin huomaa rikkoutuneen, jos toimii odotusten vastaisesti. Seuraa hämmennys. Se raukka, jolla oli ennakko-odotuksia, järkyttyy. Kumpi se on, yksilö itse vai vastapuoli? Kehittyvätkö meidän omat rooliodotuksemme ulkoisen yhteiskunnan paineesta vai muodostammeko ne itse? Jos lakkaa yllättäen toimimasta roolin edellyttämällä tavalla, järkyttyykö itse siitä, että tuntee olonsa hyväksi?
Ihmisen itsetunto voisi hyvin olla myös egon vastakohta. Ympäristön rooliodotuksiin vastaaminen, jos jokin, on egon - siinä mielessä kun sitä Itsen määreenä käytetään - kannalta tärkeää, jos yksilö määrittelee itsensä ympäristön kautta. Siinä tapauksessa enemmistön rooliodotuksiin vastaaminen olisi huonon itsetunnon merkki. Itsetunnon vahvistumisen myötä halu toimia vastoin odotuksia kasvaa, rohkeus tehdä oman intuition mukaisesti lisääntyy. Se ei voi siis olla pelkkää egon sanelemaa toimintaa, vaan alku yksilön itsetuntemukselle ja uuden Itsen määrittelylle.
Epämukaviksi muuttuneiden roolien hylkäämisestä alkaa Minuuden löytäminen ja siihen tutustuminen. Sitä on edeltänyt Tollenkin kuvaileva kärsimys, joka on pakottanut tekemään uudenlaisia ratkaisuja ja hakemaan uusia arvoja. Sitä kautta, epämukavuuden avulla, löytyy rauha. Ei tarvitse kuin astua laatikon reunojen yli, väliäkö sillä, onko itse astunut laatikkoon vai onko joku muu vanginnut sinne. Laatikollakaan ei ole merkitystä, oli se miten hieno tai kuinka suuri tahansa.
Human, think outside the box. And take a leap.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti