Mikä ihmisen mieltä vaivaa? Se ei tyydy arkeen vaan janoaa koko ajan kokemuksia. Positiivisia, tietty. Entä jos elämä alkaa olla niitten jahtaamista? Vähentääkö se pienempien kokemusten arvostusta? Alkaako suuria tunnekuohuja etsiä riskejä koko ajan kasvattaen?
Milloin ihminen on huutokaupannut sielunsa suurille kokemuksille? Hetkessä eläminen voi muuttua hetkelliseksi heittäytymiseksi tunneaaltojen vietäväksi, jolloin ihminen lakkaa olemasta rauhaisa passiivi. Emotion junkie on aktiivinen toimija ja toimintaa määrää halu kokea vahvasti. Tällainen ihminen saa ympäristöstään hurjasti tunnepitoisia impulsseja, kaikkialta läheltään. Ovatko ne junkien luomia tunteita, vai ovatko ne todellisia? Aistiiko emotion junkie lämpimät tunteet vahvemmin kuin kanssaeläjät, ja mikä vielä parempi kysymys, voiko hän kaiken rakkaudentunteen ja lämpimien ailahdusten keskellä tuntea negatiivisia tunteita? Vai peittääkö hän vahvoilla tunnetiloillaan huonoja tunteita, kuvitteellisilla tunteilla tasaista taaperrusta? Eikö emotion junkie kestä arkea, vaikka toisaalta nauttii siitä niin, että siitä tulee yhtä rakkautta?
Kuinka suhteellista. Kuinka todellinen voi lopulta olla tila nimeltä tunne? Tunteet lienevät kemiaa, ja siinä olemuksessaan aitoja yksilön henkilökohtaisia kokemuksia. Araknofobiaa potevalle on turha sanoa, ettei hämähäkkejä tarvitse pelätä. Emotion junkielle taas on turha sanoa, ettet sinä ole rakastunut. Hän luultavasti on, omalla tavallaan. Mutta vain jos saa vastarakkautta. Emotion junkie ei jää itkemään perään, jos käy toisin. Hän jatkaa jo, tai on varmasti jatkanut jo aiemmin jossain toisaalla. Rakkaus on loppumaton voimavara, mutta aika ei. Jakautuminenkin on vaikeaa.
Riippumaton ajattelija ei ole tunnetasolla vahvimmillaan. Hän pitää asioiden analysoimisesta, tykkää pilkkoa ilmiöitä pieniksi ja suolistaa ne niin, että lopulta jäljellä on villakoiran ydin. Se ei tarkoita, etteikö hän tuntisi vahvasti. Joskus sitäkin, muttei välttämättä pidä voimakkaista tunnetiloista.
"Free from passion and desire,
You have stripped the thorns from the stem."
Buddha
Buddhakin oli sitä mieltä, että intohimo ja halu ovat huono homma, kun niistä pääsee eroon jakaa rauhaa muillekin, nyppii okaat varresta. Hetkessä elämistä ja voimakasta zen-tunnetta halu ja tahto häiritsevät. Asiat muuttuvat kovin subjektiivisiksi, kun niihin liittyy tunteita. Mindfulness häiriintyy tai jopa estyy. Riippumaton Ajattelija pitää tämänhetkisestä tunnetilasta. Tasaisesta tyytyväisyydestä ja järkähtämättömästä, mutta kiihkottomasta kiintymyksestä elämänsä pieniin ja suuriin ihmisiin.
Ilman suuria tunnepiikkejäkin rakkaus voi olla olemassa. Ja on koko ajan.
Milloin ihminen on huutokaupannut sielunsa suurille kokemuksille? Hetkessä eläminen voi muuttua hetkelliseksi heittäytymiseksi tunneaaltojen vietäväksi, jolloin ihminen lakkaa olemasta rauhaisa passiivi. Emotion junkie on aktiivinen toimija ja toimintaa määrää halu kokea vahvasti. Tällainen ihminen saa ympäristöstään hurjasti tunnepitoisia impulsseja, kaikkialta läheltään. Ovatko ne junkien luomia tunteita, vai ovatko ne todellisia? Aistiiko emotion junkie lämpimät tunteet vahvemmin kuin kanssaeläjät, ja mikä vielä parempi kysymys, voiko hän kaiken rakkaudentunteen ja lämpimien ailahdusten keskellä tuntea negatiivisia tunteita? Vai peittääkö hän vahvoilla tunnetiloillaan huonoja tunteita, kuvitteellisilla tunteilla tasaista taaperrusta? Eikö emotion junkie kestä arkea, vaikka toisaalta nauttii siitä niin, että siitä tulee yhtä rakkautta?
Kuinka suhteellista. Kuinka todellinen voi lopulta olla tila nimeltä tunne? Tunteet lienevät kemiaa, ja siinä olemuksessaan aitoja yksilön henkilökohtaisia kokemuksia. Araknofobiaa potevalle on turha sanoa, ettei hämähäkkejä tarvitse pelätä. Emotion junkielle taas on turha sanoa, ettet sinä ole rakastunut. Hän luultavasti on, omalla tavallaan. Mutta vain jos saa vastarakkautta. Emotion junkie ei jää itkemään perään, jos käy toisin. Hän jatkaa jo, tai on varmasti jatkanut jo aiemmin jossain toisaalla. Rakkaus on loppumaton voimavara, mutta aika ei. Jakautuminenkin on vaikeaa.
Riippumaton ajattelija ei ole tunnetasolla vahvimmillaan. Hän pitää asioiden analysoimisesta, tykkää pilkkoa ilmiöitä pieniksi ja suolistaa ne niin, että lopulta jäljellä on villakoiran ydin. Se ei tarkoita, etteikö hän tuntisi vahvasti. Joskus sitäkin, muttei välttämättä pidä voimakkaista tunnetiloista.
"Free from passion and desire,
You have stripped the thorns from the stem."
Buddha
Buddhakin oli sitä mieltä, että intohimo ja halu ovat huono homma, kun niistä pääsee eroon jakaa rauhaa muillekin, nyppii okaat varresta. Hetkessä elämistä ja voimakasta zen-tunnetta halu ja tahto häiritsevät. Asiat muuttuvat kovin subjektiivisiksi, kun niihin liittyy tunteita. Mindfulness häiriintyy tai jopa estyy. Riippumaton Ajattelija pitää tämänhetkisestä tunnetilasta. Tasaisesta tyytyväisyydestä ja järkähtämättömästä, mutta kiihkottomasta kiintymyksestä elämänsä pieniin ja suuriin ihmisiin.
Ilman suuria tunnepiikkejäkin rakkaus voi olla olemassa. Ja on koko ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti