Kantin ajatukset edellyttävät maallikolta synapsien letille punomista. Aivot menevät solmulle helposti, mutta jos ajatuksen sisäistää, voi ehkä kulkea jatkossakin hieman nyrjähtäneenä.Ehkä jopa asteen verran onnellisempana. Koska onni, sehän koostuu murusista.
Kant piti aineellisia olioita ihmisen mielen luomina ilmiöinä, jotka mieli sijoittaa aikaan, paikkaan ja syy-seuraus-suhteeseen muun ympäristön kanssa a priori eli synnynnäisesti itselleen ominaisella tavalla. Hän tarkoitti tällä esiehtoja, mitkä eivät edellytä aiempaa kokemusta kyseisestä oliosta. Todellisuudessa olioita ei ole olemassakaan sen kaltaisina kuin yksilö on ne havainnoinut, olio on vain havaintojen kaltainen ilmiö. Hankalaa, mutta saa kiehtovalla tavalla ymmärtämään ja viehättymään. Ajatus ei olekaan pieni, sehän on valtava ja rönsyilee hetkessä!
Asiaan liittyy myös näkökulma a posteriori. Kun olioista alkaa kertyä kokemusta, jotka täydentävät tiedostamista a priori, alkaa kuva oliosta muokkautua ja hahmottua aiempaa tiedostamista täydellisempänä. Riippumaton ajattelija haluaa nyt nostaa etusormen pystyyn, keskeyttää Kantin ajattelun ja muodostaa itsenäisen mielipiteen. Lekottelija uskoo, ettei kummassakaan vaiheessa, a priori tai a posteriori, kukaan voi kokea asioita identtisellä tavalla, koska jokaisen oma kokemusmaailma ja aiempi eletty elämä on muokannut mielipiteitä ja havainnointitapaa yksilölliseksi. Näemme jokainen kaiken erilaisin silmin, koska olioihin liittyy kokemuksen tuomia tunteita, jotka taas muokkaavat asennetta olioita kohtaan. Tämän on varmaan todennut joku filosofi heti Kantin jälkeen jo 300 vuotta sitten, mutta koska Ajattelijalla on vahva columna vertebralis, kestää kantti tunnustaa, että inehmoisen havaintomaailma on seuraava tutkimuskohde, johon Ajattelija ei kaiken miettimisen keskellä ole ehtinyt paneutua.
Tsot tsot, ei saa harhautua. Länsimaisen filosofian suuruuksilla on juttu kesken. Kant määrittelee trassendentaaliseksi kaiken tiedon, joka koskee tapaa, jolla voimme tuntea oliot jo ennen niiden kokemista. Tämä kuulostaa vahvasti intuitiolta, ja siitä Kantkin puhuu. Hän tuskin tarkoittaa sitä samassa mielessä kuin täällä lähiön kulmilla on opittu intuitio tuntemaan, mutta osittain kuitenkin kyllä. Arkikielessä intuitio on tunne. Kantin intuitio on kuitenkin ennen kaikkea olion hahmottamista sellaisena kuin se mielen ennaltaohjelmoitujen esiehtojen mukaan on, olion kulloisessakin ajassa ja paikassa. Kun kuvioon astuu ego, joka vasta tässä vaiheessa tuo mukanaan tunteet, kokemukset ja mielipiteet, intuitio on jo väistynyt. Olio ei saa enää olla vapaa asenteista.
Tästäkin asiasta saisi näpyteltyä paljon ja vähän päälle, mutta jääköön. Pääasia, että Riippumaton keinuttaja sai todeta, että intuition ja egon väliset valtasuhteet pätevät tiedemiestenkin keskuudessa. Miksi ei sitten meidän tavallisten itsetutkiskelijoiden? Transkendentaaliin olotilaan olisi ihana päästä. Ota asiat niinkuin ne ovat. Sulje pois kaikki, mikä ei ole totta, asenteet, olettamukset, tunteet. Koe vain se, mitä on.
Ja tyyneys. Siinä se on. Ole hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti