Jottabitit kadulla eli kvadriljoona yksikköä dataa torin laidalla

Istuin ja väijyin tapani mukaan ihmisiä. Sain kunnian jakaa ajatuksia ihmisen kanssa, jolla on itseänikin edistyneempi taito ottaa elämä vastaan sellaisena kuin se tulee. Hetkessä kohosi yhteinen, jaettu ajatus ja ymmärrys ihmispaljoudesta: siitä käsittämättömästä datan määrästä, mitä kävelykatua ohitsemme kulki. Jokaisella oli omat muistonsa, unohdetut ja muistetut, yhdellä kadunmiehellä jo satoja, tuhansia, enemmänkin. Jokaisella oli haaveita, unelmia, pelkoja, kokemuksia, kaikenlaisia mietteitä ja asenteita päänsä sisällä. Datan määrä oli päätähuimaava, osa tiedostettuja, osa ei. Tera- tai petatavuja, eksa- vai pikotavuja, enemmänkin? Galaktisella tasolla käsittämättömiä lukemia.

Siinä torin laidalla puhellessa - ei vaan todellakin keskustellessa - kosmisen yhteyden melkein tunsi, samalla kun koki itsensä niin valtavan pieneksi. Tiedon ja puhtaan olemisen paljous hurmasi, sai taas kerran riemukkaaseen oivaltamisen tilaan. Mitkä sanoinkuvaamattomat määrät ihmisyyttä ja energioita kadulla virtasi.

Silti oman pienen itseni sisällä on samanlainen datan paljous, jota käsittelen itselleni ominaisella tavalla. Meissä kaikissa asuu pieni jumaluus, jota ilmennämme.  Olemme suuremman suunnittelemia ja tarkoituksen omaisuutta, egollamme vain lainassa. Pitäkäämme siitä huolta, psyykkisellä ja fyysisellä tasolla.

After all, we're everybody divine.