Jiddu Krishnamurti

Onko todella sittenkin olemassa joku, joka ajattelee samalla tavalla? Levoton mieli törmäsi Jiddu Krishnamurtiin 30 sekuntia sitten, kun tarkoitus oli vuodattaa tyhjyyden tunnetta. Mieli muuttui sekunneissa ja muutaman rivin jälkeen mielenkiinto oli vangittu:

"Totuus on poluton maa. Sitä ei voi löytää minkään organisaation, uskonlahkon, opinkappaleen, papin eikä seremonian avulla, ei filosofisen tiedon eikä psykologisen tekniikan keinoin. Se kohdataan käyttämällä vuorovaikutusta peilinä, ymmärtämällä oman mielemme sisältö, havainnoimalla, ei älyllisen, sisään kääntyneen erittelyn avulla." 

Krishnamurti korosti, että hänellä ei ole isänmaata eikä uskomuksia eikä hän kuulu mihinkään ryhmään tai kulttuuriin eikä halua sellaista perustaa, koska ryhmään kuuluminen erottaa ihmiset toisistaan ja johtaa konflikteihin ja sotiin. Hän kuitenkin perusti nimeään kantavia ja edelleen toimivia kouluja Intiaan, Englantiin ja Yhdysvaltoihin. Niiden tarkoituksena on kasvattaa ihmisen mielen kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen ja elämisen taitoon. Vain syvä ymmärrys ihmisestä voi synnyttää sukupolven, joka haluaa ja osaa elää rauhassa. (Krishnamurti-tiedotusyhdistys 20.7.2012)

 Havainnoi ilman asenteita, ennakkoluuloja, lue ihmistä ja kuule, äläkä vain kuuntele, mitä hän sanoo. Voiko se olla niin helppoa? Veikkaan, että tökkää, jos luulee niin. Onko siis astuttava oman inhimillisen kontekstinsa ulkopuolelle ja irrotettava takaraivostaan plugi, jolla on kytköksissä historiaan, muihin ihmisiin, tarpeisiin ja pelkohin, kaikkeen siihen shaibaan, joka on muotoillut persoonan yksilön kuorien sisäpuolelle. Jos siihen pystyy, samalla varmasti tahtomattaan korottaa itsensä ihmisyytensä yläpuolelle. Siis luulen ma, eksynyt.

Tällä tasolla asioiden oivaltamisen on pakko sattua. Omia motiiveja ja haluja, raadollisia, maallisia ja itsekkäitä on pakko kääntyä katsomaan silmästä silmään. Ne ovat rumia, pelottavia ja saavat mielen matalaksi. Kuvitelmat oman itsen paremmuudesta romuttuvat hetkessä ja teräksinen itsetunto ulvoo ja kirkuu rakenteiden vääntelehtiessä tuskissaan ennen sortumista. Mutta sille tontille on varmasti hyvä rakentaa uutta. Jos siis uskaltaa. Tai sitten voi heittää peilin päälle shaalin ja painaa kaukosäätimestä TV:n kovemmalle, ettei kuulisi omia ajatuksiaan.

Oivallus. Sitoutumattomuus. Ei olettamuksia, pelkkää faktaa. Vastottain tutkintavankeuteen viskattu tiedemies sisäpuolellani koputtaa sellinsä ovea. Etsisitkö sittenkin vielä ne avaimet?

Mutta miten tähän liittyy jumaluus? Jääkö El Grande Croupier tällä erää puh pah pelistä pois? Ei kai sentään. Jostainhan ne mietteet ovat Jiddunkin päähän tupsahtaneet.