Riippumaton Ajattelija on alkanut pitää maailmankatsomustaan buddhalaisuuteen kallistuvana. Erityisesti hän pitää siitä, että buddhalaisuuteen suhtaudutaan filosofiana, eikä uskontona, koska Ajattelija pitää uskontoja vain massojen hallintaan valjastettuina epä-oppeina.
Riippumaton Ajattelija ei edelleenkään meditoi. Hän lienee liian levoton ja häilyväinen ajatukselle työläästä meditaatiosta, tilasta, johon pyrkiessään ei hän kokisi onnistumisen tunnetta, päinvastoin. Tuskallinen pyrkimys pidentää ajatusten välejä olisi liikaa.
Nyt Ajattelija sai kuitenkin ajatuksen kudelman nurkkalangasta kiinni, parista hentoisesta säikeestä vain, ja piti niistä herkästi kiinni, ettei ajatus revennyt kokonaan. Se oli se lanka, josta kudontatyö oli päätelty ja takaperin sitä seuraamalla ehkä pääsisi kiinni ajatukseen. Säie oli nimeltään Vipassana.
Kansainvälinen Dhamma-järjestö välittää vanhaa intialaista oppia ja suomalainen Nirodha ry suorastaan harjoittaa sitä. Sitä kautta, internetin ihmemaailmasta, se aukesi. Vipassana on asioiden näkemistä sellaisina kuin ne ovat. Sen sijaan, että etsisi syytä levottomuudesta ja negatiivisuudesta muualta, ympäristöstään, tulisi keskittyä itseensä ja kääntää kiikarit toisinpäin: miksi minusta tuntuu tältä?
Riippumaton ajattelija haluaisi nyt uskoa sen olevan lähellä mindfullness-tekniikkaa ja itsensä ulkoistamista, tunteiden poistamista tilanteesta, todellista objektiivisuutta. Ajatus tuntuu erityisen hyvältä, koska jos se pitäisi paikkansa, se tekisi Ajattelijasta itseoppineen... jonkin. Se kertoisi, että Ajattelija on vahingossa löytänyt jotain, joka on luotu jo 2 500 vuotta sitten. Se olisi jotakin nimittäin, vahvistaisi, että Ajattelija on oikealla tiellä.
Ehkä vipassanan myötä Ajattelijakin uskaltautuu sukeltamaan meditaatioon mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti