Tunnetiloilla on nimet, yleisesti tunnustetut suomenkieliset vastikkeet. Se, miten kukin ymmärtää tunnetilat, vaihtelee. Oma tapa kokea vaikuttaa asiaan, samoin kuin tunteen intensiteetti.
Itselle voi olla myös vaikea antaa lupaa tuntea, niinkuin tuntee, mikä tietysti osaltaan leikkaa tunnetilan voimakkuutta. Vihan suhteen pidäkkeellisyys on ymmärrettävää, itsehillintä on suotavaa. Positiivisten tunteiden pidätteleminen taas vie pois mahdollisuuden tuntea vahvasti, vaikka pelkoa ylilyönnistä ei ehkä olisikaan.
Kontrollintarve on tyypillinen egon ja intuition vastakkainasettelu, Riippumattoman Ajattelijan ikusuosikkiaihe. Järki yrittää suojata yksilöä heittäytymiseltä, missä on järjen näkökulmasta merkittäviä riskejä. Yksilö voi haavoittua, satuttaa itsensä rakastumisen tai syvän vihan kuohuissa, vene voi karahtaa karille ja tuottaa korjaamattomia vaurioita.
Tunneasiat ovat harmittavan harvoin valintakysymyksiä. Jos tuntuu siltä, että valinnanvaraa on, kyseessä tuskin on todellinen tunne. Jos pystyy harkitsemaan, haluanko tuntea näin, ei tunnetta ehkä edes ole olemassa.
Kun tiedostaa egon ja sen kontrollintarpeen, vapautuu. Riittää, että tiedostaa myös sen, että tunteet eivät vahingoita, päinvastoin kuin niitten pidätteleminen. Jos antaa surun ja riemun tulla sellaisina kuin ne ovat, saa kokea täyden tunneskaalan ja olla vahvasti ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti