Riippumattoman Ajattelijan pään sisällä on ainainen kevät. Hänellä versoo lakkaamatta ajatuksia, jotka kyseenalaistavat kuulemansa ja kysyvät "miksi"? Kevät on luovuuden aikaa ja saa parhaimmillaan pursumaan hyvin fokusoitunutta energiaa. Samalla se luo kaukokaipuuta ja kaihoa jonnekin kauas, tai edes lähelle, ennenkokemattomiin seikkailuihin.
Lapset nauttivat Ajattelijan energeettisestä tilasta, se saattaa tarkoittaa suunnistusreittiä omatekoisilla kartoilla tai eväitä teltassa. Ajattelija nauttii parhaimmillaan kevättunteesta ja unohtuu askaroimaan jotakin, jonka arvon hän itse vain voi tuntea aikaansaannoksenaan. Lapsenomainen sielu analyyttisessä mielessä kukoistaa ja kehittyy uusia näkökulmia aivan kaikkeen elämässä.
Ikuinen kevät on kuitenkin raskas kaikille muille aikuisille kanssaeläjille. Tarmonpurkaukset tuppaavat jäämään lyhyenlaisiksi, mutta sitäkin kiivaammiksi. Asioiden viimeistely jää joskus puolitiehen. Vaikeinta keväässä on muutos. Ajattelija on teoreettisesti oikein tyytyväinen elämäänsä, enemmänkin, jopa onnellinen. Onnen häkissä on kuitenkin rimpuiltava niin kauan, että tulee aika hakea uutta sisältöä elämään. Kevät patistaa ravistelemaan perustuksia oikein kunnolla ja etsimään sitä.
Riippumaton Ajattelija ei voi koskaan taata muuttumatonta loppuelämää kenellekään, itsensä mukaanlukien. Epäreilu tyytymättömyyden tunne tyytyväisessä elämässä ajaa eteenpäin. Hän itsekään ei tiedä, mitä se uusi olisi, vaan luottaa siihen, että se tuodaan eteen kun aika on. Onko kyse halusta? Halu on vältettävä tunnetila, jonka pitäisi olla varoitusmerkki. Jokin henkisessä kehityksessä takkua, jos sisältöä elämään on haettava haluamalla jotakin muuta. Tämänhetkinen tilanne ei kelpaa.
Levottomuus on asian avainsana, ei tyytymättömyys. Status quo on varsin tyydyttävä, kuten jo todettu, mutta levottomuudelle pitäisi löytää jokin purkautusmiskeino. Mistä nyt on kyse? Onko syytä paneutua taas perusteisiin, back to basics?
Lapset nauttivat Ajattelijan energeettisestä tilasta, se saattaa tarkoittaa suunnistusreittiä omatekoisilla kartoilla tai eväitä teltassa. Ajattelija nauttii parhaimmillaan kevättunteesta ja unohtuu askaroimaan jotakin, jonka arvon hän itse vain voi tuntea aikaansaannoksenaan. Lapsenomainen sielu analyyttisessä mielessä kukoistaa ja kehittyy uusia näkökulmia aivan kaikkeen elämässä.
Ikuinen kevät on kuitenkin raskas kaikille muille aikuisille kanssaeläjille. Tarmonpurkaukset tuppaavat jäämään lyhyenlaisiksi, mutta sitäkin kiivaammiksi. Asioiden viimeistely jää joskus puolitiehen. Vaikeinta keväässä on muutos. Ajattelija on teoreettisesti oikein tyytyväinen elämäänsä, enemmänkin, jopa onnellinen. Onnen häkissä on kuitenkin rimpuiltava niin kauan, että tulee aika hakea uutta sisältöä elämään. Kevät patistaa ravistelemaan perustuksia oikein kunnolla ja etsimään sitä.
Riippumaton Ajattelija ei voi koskaan taata muuttumatonta loppuelämää kenellekään, itsensä mukaanlukien. Epäreilu tyytymättömyyden tunne tyytyväisessä elämässä ajaa eteenpäin. Hän itsekään ei tiedä, mitä se uusi olisi, vaan luottaa siihen, että se tuodaan eteen kun aika on. Onko kyse halusta? Halu on vältettävä tunnetila, jonka pitäisi olla varoitusmerkki. Jokin henkisessä kehityksessä takkua, jos sisältöä elämään on haettava haluamalla jotakin muuta. Tämänhetkinen tilanne ei kelpaa.
Levottomuus on asian avainsana, ei tyytymättömyys. Status quo on varsin tyydyttävä, kuten jo todettu, mutta levottomuudelle pitäisi löytää jokin purkautusmiskeino. Mistä nyt on kyse? Onko syytä paneutua taas perusteisiin, back to basics?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti