Dhammapadassa Buddha kirjoittaa:
“Why do what you will regret? Why bring tears upon yourself? Do only what you do not regret, and fill yourself with joy.”
Buddha kehottaa siis harkintaan ja maltillisuuteen. Maltillisuus on Ajattelijan heikkous, koska hän syöksähtää mihin tahansa toimeen välittömästi. Hidastaminen ja maltti ovat haasteita, jotka kuitenkin ovat osoittautuneet kannattaviksi, silloin tietysti, kun niille on aikaa.
Harkinta, eikö se ole lopulta kuitenkin egon juttu? Jossakin toisaalla oli ajatus, joka tuli ihan tavalliselta ihmiseltä, ajatus, joka itsessään oli kovin koskettava. Se esitti väitteen sydämellä ajattelemisesta. Kun riittävän kauan keskittyy tekemään päätöksiä intuition, sydämen, miksi sitä kukakin haluaa nimittää, avulla, se automatisoituu.
Aluksi on keskityttävä tunnustelemaan, miltä minusta tuntuu. Egon ja intuition välillä on tunnusteltava, käsin koeteltava tunnetilaa. Onko se tunne, onko se järki? Mitä tämä on? Mikä tuntuu [intuitiivisesti] oikealta, vaikkei tunnu [järjellisesti] oikealta? Kun oppii tuntemaan, mitä tuntee oikeasti, on oikealla tiellä. Se on kaikille hyväksi, muille ja itselle.
Riippumaton Ajattelija haluaa uskoa, että Buddha tarkoitti juuri tätä. Koska intuition tason päätöksiä ei tarvitse katua. Ne ovat aina oikeita. Jos ne ovat vääriä, ne johdattavat mutkan kautta oikeaan ratkaisuun laittamalla kärsimään ja hakemaan pakotietä. Niitä on siis turha katua. Toistoa, mutta olkoon. Tämän voi toistaa vaikka joka postauksessa.
Elä maltillisesti, nauti elämästä kohtuudella, mutta älä kadu ylilyöntejä tai mitään tehtyä. Ne ovat välttämättömiä. Katuminen on typeryyttä parhaimmillaan. Energiaa ei tule tuhlata asioihin, joita ei voi muuttaa. Muuttamalla niitä elämän polku olisi erilainen ja asiat olisivat huonommin kuin nyt.
No, je ne regrette rien, je me fous du passé.
En kadu mitään, en piittaa menneistä.
~Edith Piaf~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti