Ajattelija törmäsi niinkin hämmästyttävään ajatusten viljelijään kuin Herra Ylppöön. Tiedäthän, se Maj Karman ja toisaalta niiden Ihmisten keulakuva? Rokkimies, mutta voi ihme, mikä sanoittaja. Voi ihmettä, mikä ajattelija. Herra Ylppö sanoi viisaasti eräässä klipissä, että jos rakkaus pelottaa, se on hyvä. Hän perusteli sen sillä, että kun valitsee sen tien, joka pelottaa eniten, on oikealla tiellä.
Kärsimys ja rakkaus ovat hankalasti aseteltavissa janalle. Ne eivät ole suoraan ääripäät, vaan ne voivat olla jopa samassa päässä janaa. Silloin toisessa päässä voisi olla vaikka tunnottomuus. Siltikin vielä parempi vaihtoehto olisi turvallisuus, joka saattaa olla samaa kuin tunnottomuus.
Entä kun takana ovat ajat, kun rakkaus on pelottanut, mutta nykyään rakkaudettomuus ei pelota? Jos on tyytynyt tunnottomaan, turvalliseen elämään. Moni syöksyy rakkauteen, moni panttaa sitä haavoittumisen pelossa. Moniko on valmis ottamaan riskin haavan pelossa? Moniko pettää itseään odottamalla väljähtyneeltä rakkaudelta jotakin, mitä ei tule enää saamaan? Onko sitä koskaan ollutkaan?
Kompromissi. Miten Riippumaton Ajattelija sitä sanaa inhoaakaan. Kompromissi kertoo siitä, miten on valittu jokin intohimoton, mutta ei kuitenkaan huonoin mahdollinen vaihtoehto. Mauton, väritön, hajuton, joka ei aiheuta mitään suurempia tunteita. Se turvallinen, luotettava ja tasaisen varma.
Intohimo. Suru. Rakkaus. Riski. Uhraus. Miten monia sanoja voikaan kahden ihmisen väliin sopia, erikseen tai yhtäaikaa. Yksikään niistä ei ole kompromissi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti