Jos erään linnunradan tähden kiertokappale nimeltä Tellus asetettaisiin ulkopuolisen olion tarkasteltavaksi, löytyisi sen asukkaista mielenkiintoisia piirteitä. Homo Sapiens käy jatkuvaa taistelua yksilön oikeuksien ja yhteisön tuen välillä oman lajinsa keskuudessa. Ei yhtä ilman toista. Samanlainen ristiriita vallitsee tavassa, jolla laji käyttäytyy elinympäristössään.
Laji taistelee selviytymisestään henkilökohtaisella tasolla omaa etuaan tavoittelemalla, mutta samalla ymmärtää sen, että ympärille luotu yhteiskunta on luonut säännöt, joita tulee noudattaa. Joissakin talousrakenteissa yhteiskunta on velvollinen huolehtimaan yksilön hyvinvoinnista ja sääntöjen noudattaminen onkin pitkällä tähtäimellä yksilön oman edun tavoittelua, tai vähintäänkin itseä konkreettisesti koskevien ongelmien välttämistä. Yhteisön velvollisuudeksi laji katsoo sen, että jäsenistä pidetään huolta. Se on samankaltainen menestystarina kuin muidenkin lajien keskuudessa, lauma huolehtii kyllä.
Ihmiseksi itseään kutsuva laji on luonut itselleen sisäisen käyttäytymismallin, jota se kutsuu moraaliksi tai omatunnoksi. Muut lajit, joilta [yhteisön määrittelemän] oikein toimimisen pakottava tarve puuttuu, jättää taakaksi muodostuneet yksilöt jälkeen tai tappaa ne. Ihminen hoitaa omansa loppuun saakka, vaikka muiden kustannuksella. Yhteiskunnan velvoite on huolehtia tasapuolisesti myös niistä, jotka savannin gnulauma jo jättäisi odottamaan saalistajaa. Lajille nimeltä gnu nämä yksilöt ovat uhka koko yhteisölle ja ne on jätettävä. Länsimaisessa yhteiskunnassa niistäkin huolehtiminen toki käy helposti, kun resursseja huolehtimiseen löytyy.
Homo Sapiens on unohtanut olevansa osa luontoa ja puhuu vain ihmisyydestä tai älystä, asioista joilla se korottaa itsensä muita elämänmuotoja ylemmäs. Ihminen arvottaa lajitovereitaan heidän saavutustensa ja ominaisuuksiensa perusteella, jotka taas saavat oman arvoasteikkonsa yhteiskunnan streamlinen mukaan. Erilaisuus ja poikkeavuus saattavat nostaa tai laskea yksilön arvoa hämmästyttävällä tavalla, riippuen siitä, kuinka paljon ne hyödyttävät yhteiskuntaa. Erilaiset löytävät joskus toisensa alakulttuureissa ja ryhmittymissä, joissa väärin ajattelu on oikeutettua. He ovat ajatuspoliisien pelkäämiä pioneereja, jotka saattavat herättää keskustelua ja hiljalleen muuttaa yleistä ajatusmaailmaa. Ulkopuolinen olento seuraa suurennuslasillaan, kun nämä muurahaiset raahustavat pesässä raskaasti eri suuntaan kuin muut, etenevät vastavirtaan puolet hitaammin kuin vastaan tulevat lajitoverit, jotka tuuppivat toinen toistaan eteenpäin ennalta sovitulla tavalla.
Ihmisyksilö toimii lopulta yhteisönsä sisäistä rakennetta kunnioittaen, noudattaa yhteisesti sovittuja sääntöjä ja haluaa pääsääntöisesti kuulua joukkoon. Suurin osa ihmistä orjuuttaa itsensä myös ajattelemaan aikakaudessa vallitsevalla tavalla. Tämä on sitä turvallista yhteisöllisyyttä.
Sopeudu, niin sinusta huolehditaan.
Laji taistelee selviytymisestään henkilökohtaisella tasolla omaa etuaan tavoittelemalla, mutta samalla ymmärtää sen, että ympärille luotu yhteiskunta on luonut säännöt, joita tulee noudattaa. Joissakin talousrakenteissa yhteiskunta on velvollinen huolehtimaan yksilön hyvinvoinnista ja sääntöjen noudattaminen onkin pitkällä tähtäimellä yksilön oman edun tavoittelua, tai vähintäänkin itseä konkreettisesti koskevien ongelmien välttämistä. Yhteisön velvollisuudeksi laji katsoo sen, että jäsenistä pidetään huolta. Se on samankaltainen menestystarina kuin muidenkin lajien keskuudessa, lauma huolehtii kyllä.
Ihmiseksi itseään kutsuva laji on luonut itselleen sisäisen käyttäytymismallin, jota se kutsuu moraaliksi tai omatunnoksi. Muut lajit, joilta [yhteisön määrittelemän] oikein toimimisen pakottava tarve puuttuu, jättää taakaksi muodostuneet yksilöt jälkeen tai tappaa ne. Ihminen hoitaa omansa loppuun saakka, vaikka muiden kustannuksella. Yhteiskunnan velvoite on huolehtia tasapuolisesti myös niistä, jotka savannin gnulauma jo jättäisi odottamaan saalistajaa. Lajille nimeltä gnu nämä yksilöt ovat uhka koko yhteisölle ja ne on jätettävä. Länsimaisessa yhteiskunnassa niistäkin huolehtiminen toki käy helposti, kun resursseja huolehtimiseen löytyy.
Homo Sapiens on unohtanut olevansa osa luontoa ja puhuu vain ihmisyydestä tai älystä, asioista joilla se korottaa itsensä muita elämänmuotoja ylemmäs. Ihminen arvottaa lajitovereitaan heidän saavutustensa ja ominaisuuksiensa perusteella, jotka taas saavat oman arvoasteikkonsa yhteiskunnan streamlinen mukaan. Erilaisuus ja poikkeavuus saattavat nostaa tai laskea yksilön arvoa hämmästyttävällä tavalla, riippuen siitä, kuinka paljon ne hyödyttävät yhteiskuntaa. Erilaiset löytävät joskus toisensa alakulttuureissa ja ryhmittymissä, joissa väärin ajattelu on oikeutettua. He ovat ajatuspoliisien pelkäämiä pioneereja, jotka saattavat herättää keskustelua ja hiljalleen muuttaa yleistä ajatusmaailmaa. Ulkopuolinen olento seuraa suurennuslasillaan, kun nämä muurahaiset raahustavat pesässä raskaasti eri suuntaan kuin muut, etenevät vastavirtaan puolet hitaammin kuin vastaan tulevat lajitoverit, jotka tuuppivat toinen toistaan eteenpäin ennalta sovitulla tavalla.
Ihmisyksilö toimii lopulta yhteisönsä sisäistä rakennetta kunnioittaen, noudattaa yhteisesti sovittuja sääntöjä ja haluaa pääsääntöisesti kuulua joukkoon. Suurin osa ihmistä orjuuttaa itsensä myös ajattelemaan aikakaudessa vallitsevalla tavalla. Tämä on sitä turvallista yhteisöllisyyttä.
Sopeudu, niin sinusta huolehditaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti