Riippumaton Ajattelija tuntuu osuvan intuition voimalla merkillisiin tilanteisiin, joit ajoku muu voisi kättään heilauttaen tuomita sattumanvaraisiksi. Kuitenkin mieleen on jäänyt muutamia tilanteita, joissa tilanne muuttuu kohtalonomaiseksi, kun Ajattelija esittää kysymyksen "Uskotko sinä kohtaloon?" Poikkeuksetta toinen osapuoli, silloin vielä tuikituntematon, on vastannut joko "kyllä", "enemmän kuin mihinkään muuhun" tai "ehdottomasti".
Riippumaton Ajattelija on kaikessa tunteenomaisessa intuitiivisuudessaan valikoinut hämmästyttäviä ihmisiä, joille esittää tuo kysymys. Itsesuojeluvaiston ja sovinnaisuuden kaavun alta on samalla hetkellä pilkistänyt katse, jossa on hetken verran ollut hämmästystä, mutta hetikohta yhteisymmärrystä. Ajattelija ei itsekään näytä nunnalta, munkilta tai pappishenkilöltä saatika yksisarvistaan syöttävältä shamaanilta. Hämmästys on varmaan ihan ymmärrettävää.
Kun ymmärryksen pilkahdus on viimein noussut vastapuolen katseeseen, on ilmennyt, että vanhat sielut, tuttavat ehkä jo elämien takaa tässä jutustelevat. Uutta opitaan ja tietoja vaihdetaan, mutta ennenkaikkea luottamus asian aitouteen yhdistää. Tietoisuus on olemassa eikä se ole mielikuvitusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti